Mitä olen oppinut asuessani Singaporessa?

Ihminen, joka muuttaa ulkomaille on valmis hyväksymään muutoksen. Taakse jää tuttu ja turvallinen ja edessä odottaa uusi ja tuntematon. Pahinta lähdössä on sukulaisten ja ystävien jääminen kotimaahan, mutta toisaalta vaakakupissa painaa kaiken uuden kokeminen uudessa maassa. Ei tiedä mitä tulee tapahtumaan, vaan edessä odottaa suuri seikkailu.

Ulkomailla asuminen jättää jokaiseen jälkensä. Tässä listasin muutaman asian minkä olen oppinut Singaporessa asuessani.

Ihmiset ovat pohjinmiltaan samanlaisia

On ollut mukava huomata lasten koulussa, että kansallisuudesta riippumatta
vanhemmat ovat ylpeitä lapsistaan tai samalla lailla saattaa mennä hermot lasten kanssa. Jumpissa käydessäni tunnille saattaa tulla muslimityttö huivipäässä jumppaamaan. Ei erilainen vaate tai uskonto tee meistä erilaisia.
Singapore on loistava esimerkki kuinka eri kultturit tulevat toimeen keskenään.

Eri kulttuurit ovat erilaisia

Eri kulttuureissa on erilaisia "käytössääntöjä". Esimerkiksi puhuessamme me länsimaalaiset olemme tottuneet katsomaan toista henkilöä silmiin. Aasiassa ei välttämättä oteta katsekontaktia niin helposti. Ystäväni kertoi, että kun heille tuli uusi pomo Euroopasta Aasiaan  ja hän kävi jokaisen työntekijän kanssa tutustumiskeskustelun, paljon oli tullut valituksia siitä, että uusi pomo oli katsonut silmiin liian tiiviisti koko keskustelun ajan. 

Täytyy sietää epävarmuutta

Kun asuimme täällä expaatteina, ja miehen kahden vuoden työsopimus oli menossa umpeen, sitä vatkattiin moneen kertaan, että tuleeko jatkoa vai ei. Lopulta kun päätös tuli, että voidaan jäädä, niin siitä kesti vielä useampi kuukausi ennen kuin paperit saatiin allekirjoitettua. Kun lopulta tiesimme palaavamme Suomeen, itse piti hankkia uusi työpaikka samasta firmasta Suomessa. Oli vähän epävarma olo kuinka tulee Suomessa käymään ennen kuin työpaikka löytyi.

Tunnen olevani etuoikeutettu

Aasiassa on hyvin tavallista, että ei ole eläkejärjestelmää ja monet vanhat ihmiset joutuvat tekemään töitä, kun Suomessa samanikäiset ovat jo aikaa sitten jääneet eläkkeelle. Ja sitten mä voin olla tämän ikäisenä kotona eikä tarvitse mennä töihin. Kaiken kukkuraksi apulainen hoitaa kotihommat. Mulla on todella etuoikeutettu olo.

Opin olemaan yksin

Kun olen kotona, lapset koulussa ja mies töissä, vietän paljon aikaa myös yksikseni. Toki mulla on paljon ystäviä ja harrastuksia mutta kuitenkin. Suomessa ollessani en oikein osannut tehdä mitään yksin vaan tarvitsin aina kaverin seurakseni tehdessäni jotain. Täällä olen oppinut liikkumaan yksin ja jopa nauttimaan siitä :).

Juttelen rohkeasti ihmisten kanssa

Olen ollut aina kova puhumaan ja mun on ollut helppo tutustua uusiin ihmisiin. En tiedä olenko se minä vai se toinen henkilö, joka aloittaa juttelun mutta juttelen täällä huomattavasti helpommin tuntemattomien kanssa kuin Suomessa. Tosin muun maalaiset ihmiset ovat monesti puheliaimpia ja ottavat helpommin kontaktia kuin suomalaiset.

Perhe on tärkeä

Täällä perheeseen lasketaan kuuluvaksi myös isovanhemmat. Lapset auttavat usein vanhempiaan taloudellisesti varsinkin, jos vanhemmat eivät saa eläkettä tai se on hyvin pieni. Tavallista on myös, että kolme sukupolvea asuu samassa asunnossa tai että isovanhemmat hoitavat lapsia, kun vanhemmat ovat töissä. Mutta kyllä munkin perhe on tärkeä mulle.

Naisten asema

Me pohjoismaalaiset naiset ollaan onnellisessa asemassa kun ollaan tasa-arvoisia miesten kanssa ainakin kun vertaa tänne Aasiaan. Täällä mies on edelleen perheen pää :0.

Vappua odotellessa :)

/Tiina