Hiihtämässä Hakubassa lähellä Naganoa

Täällä ei tunnu, että on pääsiäinen ollenkaan. Perjantai oli ainoa vapaapäivä ja sekin oltiin Malesiassa. Vastahan meillä oli kuitenkin pidempi loma, kun oltiin ensin siellä Tokiossa ja sitten ajettiin viikoksi Naganon lähelle Hakubaan laskettelemaan.

Tokiosta pääsee kätevästi autolla Hakubaan ja matka kestää ainoastaan sellaiset neljä tuntia. Hakubaan pääsee myos hyvin bussilla, junalla tai juna-bussiyhdistelmällä. Jos haluaa ensin viettää Tokiossa muutaman päivän, niin hiihtokamat voi kätevästi lähettää suoraan kentältä omaan hotelliin. Tässä vielä tietoa hiihtämisestä Japanissa: http://www.snowjapan.com/.

Pysähdyimme kerran matkalla Tokiosta Hakubaan. Lunta ei ollut juurikaan matkan varrella ja nuorimmainen oli huolissaan päästäänkö ollenkaan 
hiihtämään.

Kun saavuimme perille, ei ollut syytä huoleen. Lunta oli jopa suomalaisen mittapuun mukaan ihan hirveesti. Sanoisin, että semmoiset kolme metriä tai enemmän :0. Hotelliakaan ei meinannut hahmottaa kunnolla.

Hotelli oli mitä parhain: Sierra Resort Hotel Hakuba . Palvelu oli aivan loistavaa. Tuntui, että oltiin todella tultu kotiin. Hiihtopäivän päätteeksi terassilla oli tarjolla aina jotain keittoa, sisällä oli kuumaa viiniä ja virvoitusjuomia. Iltaisin isossa oleskeluhuoneessa oli kahvia, teetä, puna-ja valkoviiniä. Mikäs siellä oli istuskella ja katsella ulos valaistulle pihalle. 

Hotellista kulki hiihtobussi rinteisiin ja iltaisin ravintoloihin.

Ja mikä parasta, hotellissa oli oma onsen eli kylpylä. Oliko vähän ihanaa mennä pitkän hiihtopäivän jälkeen kuumaan lähteeseen ulos istuskelemaan (sisällä oli myos altaita). Taivaallista!

Rinteistä tulee Japanissa mieleen vähän niin kuin olisi Lapissa. Toki rinteet ovat pidempiä Japanissa mutta se taitaa olla se maisema. Se on jotenkin samanlainen kuin Suomessa. Japanin lumesta puhutaan aina, että se on erityislaatuista ja hyvää. Niin se onkin Hokkaidon saarella. Todella kevyttä ja ilmavaa. Jopa mä pystyn menemään puuterille :). Hakuban lumi oli musta ihan tavallista lunta mut ei siis mitään valittamista.

Viimeisenä iltana mentiin syomään sukiyakia. Ravintola oli vanhemman japanilaispariskunnan kotona. Mies oli kokki ja vaimo tarjoili. Kumpikaan ei puhuneet englantia ehkä vaimo muutaman sanan. Ruoka oli tilattu jo etukäteen ja sitä olisi ollut armeijalle. Sukiyakissa ohueksi leikattu liha ja kasvikset keitetään soijaliemessä itse pöydässä. Aivan älyttömän hyvää. Kannattaa kokeilla, jos on tilaisuus.

Mä vaan niin tykkään Japanista. Siellä kaikki toimii, ihmiset on ystävällisiä vaikka eivät juurikaan puhu englantia ja ruoka on tosi hyvää.

Kaikki Japaniin mars!!

Mukavaa loman jatkoa sinne koti-Suomeen.

Tiina