Escape from Singapore

A couple of weeks ago my son and me noticed that school break was just behind the corner, his father would be on a business trip and his brother in Europe so it would be just the two of us here in Singapore in the middle of the haze and nothing to do outside. The last six weeks in Singapore has been hazy more or less every day due to forests burning in Indonesia - so much that I am getting really annoyed by the haze. It wasn't a difficult decision to book a trip to Cambodia.

This was our first trip together without anyone else and it felt a little bit weird to go but everything went just fine. Already on the way to Cambodia I noticed that people are very friendly when you travel alone with a child (especially men ;))

We landed smoothly to Siem Reap and a driver was waiting us at the airport for taking us to our villa. As soon as we arrived we unpacked our things and went straight to the pool for swim and of course we couldn't resist the call of the pool bar...

After swimming we decided to have dinner in the villa before going to Phare- Cambodian Circus. Circus gives under privileged children an education and possibility to work in the sircus and earn a living.

The evening was great: young athletics and actors performing acrobatics, dance and music and all this for a good cause. We highly recommend this one if you ever go to Siem Reap. :)

We spent one day at the temples in Angkor Wat area which was fine for us. In one day we had time to see all the main temples: Angkor Wat, Ta Promh (Tomb Raider was filmed there) and Bayon. I had booked the tour in advance from Pin Vannak-private tours. Mr. Ray was our guide and we couldn't have been more satisfied with him. He knew history well, his English was good and he knew all the best places where to take pictures. I really can recommend him. Perhaps I need to get some commission for all my recommendations. ;)

Angkor Wat

Window, Angkor Wat

Mr Ray from Pin Vannak tours

Ta Promh temple (Tomb Raider was filmed here)

The last day we were just roaming around in the city and relaxing in the pool. 

On the way to Siem Reap

We did some responsible shopping thanks to my son which was of course a good thing. He has learned in the school about child labour, migrant workers, bad work circumstances etc. so we skipped all the cheap market areas. I have to say that I'm proud of my son. He is more clever than me :).

Enjoy the fresh air when you can!

Regards,

Tiina

Long time no see

It has been a blog silence for a while. Typical for me :0. I start to do something enthusiastically and then suddenly loose interest. What is wrong with me ;)? Perhaps I was too ambitious. I wrote everyday and finally it was too much for me and of course I have something else which keeps me busy.

Many people have asked about my blog and I have got a lot of positive feedback. I'm so grateful about that :) plus that encourages me to continue. I  will try a new tactic.

1. I will only write a couple of times per week. Then it's not too much for me and I can still enjoy writing. 
2. I will start to write in English only. I have felt guilty because I stopped translating texts in English. This is my blog and I know I can do whatever I want to but still I feel guilty because I didn't do what I intended to do in the first place. Is this a nice girl's syndrome...

I had my birthday last month and my son promised to buy me a gift when he would get his salary. Today he then came with the present and was happy to tell me that the shop assistant have given him a lot of discount because she had been impressed that my son was such a sweet guy and was buying a gift to his mother. She also told him that she wishes that her son will be as sweet when he grows up.

This really made my day and I just don't mean the gift. Of course the gift was also a bonus for me but I realized I must have done something right :)).

Have a great weekend!

Tiina

Hungry Ghost

Täällä on taas se aika vuodesta kun kaduilla näkyy omituisia öljytynnyrin näköisiä pönttöjä, jotka savuavat. Vieressä saattaa olla kynttilöitä palamassa ja ruokaa tarjolla.

Kaikki tämä liittyy Hungry Ghost Festivaliin, jota vietetään kiinalaisen kuukalenterin seitsemäntenä kuukautena. Tänä vuonna se on noin elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Buddhalaisen ja taolaisen uskomuksen mukaan Hungry Ghost tarkoittaa sitä, että helvetin portit ovat auki ja kuolleet sielut pääsevät vaeltelemaan helvetistä maan päälle, kääk.

Jos tähän uskoo, niin silloin on parasta tarjota vainajille ruokaa, polttaa suitsukkeita sekä paperirahaa pöntöissä. Eli tarjota vainajille kaikkea sellaista mitä he voivat tarvita tuonpuoleisessa elämässä.

Hungry Ghostin aikaan tulee myös välttää liikkumista ulkona yöaikaan. Myöskään talon ostaminen, remontoiminen tai muuttaminen ei tiedä hyvää tänä aikana. Muistan hyvin kuinka entinen kollega, joka oli ostanut asunnon ei aloittanut remonttia Hungry Ghost-kuukautena. Ei kuulemma uskonut koko juttuun mutta piti kuitenkin parempana olla aloittamatta remonttia tällöin ;).

Kun pitää maanpäällä vaeltelevat sielut tyytyväisenä ja polttaa paperirahaa ja tarjoaa ruokaa, niin tällöin ei tapahdu mitään pahaa kotona eikä työpaikalla :).

Hungry ghost festival huipentuu juhlaan, jossa taivaalle lähetään paperilyhtyjä, joiden uskotaan valaisevan tien vaeltaville sieluille takaisin helvettiin tai taivaaseen. Kun lyhdyt nousevat ylös taivaalle silloin tiedetään eksyneiden sielujen löytävän takaisin perille.

Uskokoon ken haluaa. Leppoisaa sunnuntaita!

Tiina

Mä oon...urheiluhullu

Kuinkahan ihminen pärjäis ilman liikuntaa? En oikein osaa kuvitella asiaa. Taitaa se urheiluhulluus tulla äidiltä verenperintönä. Olen liikkunut koko ikäni, harrastanut aina jonkinlaisia jumppia mutta en oikeastaan koskaan ole kilpaillut missään lajissa. Sisko on pitänyt kilpailemisesta huolen :).

Toki kesäisin tulee aina jumppatauko mutta silloin tulee sentään pelattua golfia ja liikuttua muuten. Mikä onkaan sitten syksyn tullen sen kivempaa kuin aloittaa jumpat taas uudella innolla?

Tykkään urheilla, koska siitä tulee niin hyvä fiilis. Ryhmässä liikkuminen on ehdottamasti hauskinta. Tapaa ystäviä ja samalla voi vaihtaa kuulumisia. 
Myös perheen kanssa on hauska urheilla.

Ensimmäisessä työpaikassa rupesin käymään jumpissa kollegoiden kanssa ja vieläkin monien vuosien jälkeen kutsumme itseämme jumppatytöiksi, haha.

Kun lapset olivat pieniä kävimme jumpissa äitien kanssa, joihin olin tutustunut puistossa lasten kautta. Aina oli joku toinen äiti seurana eikä koskaan tarvinnut lähteä yksin. 

Täällä Singaporessa käyn jumpissa yksin ja se on ihan okei muttei ollenkaan sama asia kuin ystävien kanssa. Olen nyt kuitenkin ollut aika onnessani, kun olen löytänyt täältä zumbaryhmän, jossa fiilis on ihan huippu.

Vetäjänä toimii iloinen ja pirteä paikallinen, joka saa kaikki todella mukaan. Täällä on muutenkin tunneilla tapana pitää enemmän ääntä kuin Suomessa. Suomessahan yleensä ohjaaja puhuu ja muut ovat hiljaa. Täällä ei ole hiljaista tunneilla tai no, riippuu ohjaajasta. 

Zumbatunnilla ohjaaja kannustaa kaikkia laulamaan ja siellä sitten eri ikäiset, kokoiset ja näköiset naiset tanssivat ja hoilaavat kertosäkeiden mukana. Samaisella tunnilla on myös muutamia naisia, jotka laulavat keskenään ja hyppäävät välillä lavalle ohjaajan seuraksi tanssimaan. Pikkasen on energisempää toimintaa kun mihin oon muualla tottunut.

Täksi päiväksi ohjaaja oli pyytänyt kaikkia laittamaan jotain vihreää päälle. Osa oli laittanut osa ei. Tämä iloinen ryhmä oli valinnut armeijan vihreät aivan kuten ohjaajakin.

Ja onhan sillä liikunnalla muukin vaikutus kuin hyvä mieli jälkeenpäin. Ihan vaan tiedoksi, että jos jollain on sattunut jotenkin menemään ohi ;), niin liikunnalla voidaan estää sairauksia kuten osteoporoosia ja vähentää riskia sairastua diabetekseen yms. Ikääntyessä (ei koske mua vielä ;)) hyvä lihaskunto auttaa pitämään myös yllä hyvää fyysistä toimintakykyä. Pitää vaan muistaa liikkua riittävästi ja riittävän usein...

Iloisia jumppahetkiä!

Tiina

PS. Toi trampoliinilla hyppiminen on muuten ihan älyttömän kivaa!

The girl with seven names ja vähän muutakin

Mä oon varmaan entisessä elämässä ollut kirjakauppias :). Mä voisin viettää kirjakaupassa aikaa vaikka kuinka paljon. Ensin tutustua uusiin kirjoihin ja sen jälkeen siirtyä paperiosastolle hipelöimään kaikkia ihania muistivihkoja, kyniä, almanakkoja yms.

Täällä on aivan ihana japanilaista alkuperää oleva kirjakauppa nimeltään Kinokuniya. Kirjoja on siellä ihan älyttömästi ja mikä parasta siellä voi ottaa kirjan hyllystä ja aivan vapaasti istahtaa vaikka lattialle lukemaan sitä. Kukaan ei tule sanomaan siitä vaan päinvastoin se on täällä tapana.

Eilen halusin käydä Kinokuniyassa ostamassa yhden kirjan, josta oli juttu paikallisessa sanomalehdessä Straits Timesissa. The Girl with seven names kertoo pohjois-korealaisesta loikkarista, joka 17-vuotiaana pakeni kotimaastaan Kiinaan.

Aloitin lukemaan sitä tänään ja jäin samantien koukkuun. Voin jo nyt suositella sitä luettavaksi.

Tarttuihin sieltä kaupasta muutakin kuten Singaporen 50-vuotis syntymäpäiväksi painettu kirja, joka kertoo erilaisista asioista Singaporessa.

Vielä on pakko mainita, että täällä on myös niin ihana paperikauppa nimeltään Kikki.K. Perustaja on alkujaan ruotsalainen. Alkuvuodesta ostin sieltä paperisen kalenterin. En voi siirtyä käyttämään kännykän kalenteria, kun se ei ole läheskään näin ihana, vai mitä ootte mieltä?

Have a nice week!

Tiina

Kiemuroita, kuvioita ja eri värejä

Kaikkeen sitä ihminen hurahtaa. Koulussa kyllä tykkäsin kuviksesta enemmän kuin musiikista ja oon aina tykännyt askarrella mutta... että nyt sitten aloitin aikuisiässä värittämisen :0.

Kesällä jo kuulin serkulta, että Ruotsissa oli aivan ihania värityskirjoja aikuisille. Meidän oli tarkoitus käydä kyselemässä niitä Stockalta, mutta jotenkin se sitten vaan jäi.

Täällä kävin kirjakaupassa viime viikolla ja vahingossa silmiini osui erilaisia värityskirjoja aikuisille. Rupesin niitä sitten selailemaan ja heti tuli sellainen fiilis, että tuommoinen on saatava. Meinasi iskeä valinnan vaikeus, sillä niitä oli nimittäin niin montaa sorttia.

Tämä on oikein mukavaa puuhastelua kun ei ole muutakaan tekemistä. Voi värittää, kuunnella musiikkia ja antaa ajatusten lentää. Värittäminen edistyy yllättävän hitaasti ainakin tässä mun kirjassa. Siinä on nimittäin niin monia kiemuroita kuvissa. Eihän se mitään. Aikaa mulla on :).

Huomaatteko muuten, että noi värityskirjan kuviot sopivat hyvin tohon mun pöytään ;).

Voin suositella värittämistä lämpimästi. Nytkin jo oikein sormia syyhyttää, että pääsisikö jo värittämään. Katsotaan sitten kuinka kauan tämä innostus kestää. Yleensä innostun uusista asioista helposti mutta sitten ne saattaa hetken päästä jäädä. 

Tässä nyt ei kuitenkaan suurta vahinkoa tapahdu vaikka en kauan jaksaisi värittää. Välineisiin ei tällä kertaa mennyt juurikaan rahaa, ainoastaan kirja ja kynät.

Ai että, ihminen voi tulla pienistä asioista iloiseksi :). 

Mukavaa sunnuntaita,

Tiina