Kerran äiti aina äiti

Äidin roolista ei taida päästä koskaan irti. Aina sitä miettii, että miten ne lapset pärjää ja tulevat pärjäämään ja toivoo niille ainoastaan pelkkää hyvää. Lapsille se näyttää olevan paljon helpompaa. Ne ottavat vanhemmat jotenkin itsestään selvyytenä, jotka ovat aina paikalla, jos joskus vaikka sattuis niitä tarvitsemaan.

Tänään tuli soitto vanhimmalta pojalta Suomesta. Voisko saada rahaa muutaman laskun maksuun... Me maksetaan sen vuokra ja nyt, kun se on töissä me on sovittu, että muuten sen pitäis tulla toimeen omillaan. Eri juttu sitten, kun se aloittaa opiskelun. 

Tietty ollaan sanottu, että jos on joku hätä niin me autetaan. Nyt oli sitten hätä :0. En ihan ymmärtänyt, että mikä hätä, kun oltiin alkuviikosta puhuttu ja silloin sanoi olevansa iloinen, kun on nyt saanut vihdoin rahaa säästöön. Kysyin, että mikset käytä vähän niistä säästöistä. No ei, kun ne on säästöjä. Uuh, en tiedä. Pitääkö auttaa, kun on kerran siihen mahdollisuus vai pitäisikö sanoa, että aina ei vaan saa niin paljon rahaa säästöön, kun on enemmän menoja. Kommentteja? Mielipiteitä?

Keskimmäisellä pojalla on kirjoitukset täällä Singaporessa ensi kuussa. Kovin paljon ei ole huvittanut lukea. Sille on puhuttu niin paljon opiskelun tärkeydestä, että enempää ei pysty eikä jaksa. Tosta se nyt porhalsi ulos tyttöystävänsä kanssa ja sanoi jäävänsä sinne yöksi, oi ja voi. Sitä niin haluaisi, että lapset ymmärtäisi mikä elämänkokemus meillä vanhemmilla on ja osaisivat käyttää sitä hyödyksi. Mutta ei, eihän se niin mene. Jokainen elää kuitenkin sen oman elämänsä ja tekee ne omat virheensä ja lopulta löytää sen paikkansa maailmansa, ainakin toivottavasti :). 

Eilen nuorin poika sai fudismatsissa pallon päähänsä. Laukaus oli kova ja siinä se vähän aikaa mietti, että voiko jatkaa peliä. Peli jatkui mutta matsin jälkeen tuli päänsärky, joka jatkui sitten vielä aamulla. Ei muuta kun kipulääkettä ja lääkäriin. Varmaan lievä aivotärähdys. Määrättiin lepoa tämä päivä. Sen mä nyt tiesinkin jo maalaisjärjellä mutta pakko oli käydä näyttämässä, että varmasti kaikki on ok. Äidit huolehtii...

Tämmöisiä murheita tänään. Onneksi ei kuitenkaan mitään sen vakavampaa etteikö niitä selvittäisi mutta siis yhtä huolehtimista kuitenkin. Vanha toteamus pitää paikkansa, että vaikka lapset kasvavat huoli ei lopu vaan ne muuttavat muotoaan.

Terveisin Tiina