Mun paras äiti

Mun äiti on ihan paras. En tiedä miten tuun ikinä toimeen ilman sitä. Napanuora ei oo vieläkään katkennut, ööö ja ikää on jo niin paljon etten viitsi edes sanoa. Pakon edessä on nyt tullut vähän irtiottoa, kun asutaan täällä 6000 km:n päässä. Ehkä se irtiotto kuitenkin on ihan hyvä jo tässä iässä ;). Edelleen ollaan facetimessa melkein joka päivä. 

Ensinnäkin mun äidillä on ihan uskomattoman piiiitkä pinna. En muista lapsena, että sillä olisi juurikaan mennyt hermo tai varsinkaan, että se olis huutanut mulle ja mun systerille. Tietty, saattaahan sekin olla syynä, että me vaan oltiin niin kilttejä ;). Se osaa hoitaa asiat jotenkin diplomaattisesti mutta sitten harvoin, kun se suuttuu niin sen kyllä huomaa ja yleensä sitten tietää, että nyt on menty liian pitkälle.

Se on aina antanut mun tehdä niitä juttuja mitä mä oon halunnut. Se ei oo ikinä sanonut, että sun pitäis toimia niin tai näin. Sen mielestä jokainen tekee ne omat juttunsa joka tapauksessa, mikä onkin ihan totta. Se ei tuomitse ketään ja on tosi suvaitsevainen.

Silloin kun pojat oli pieniä mun äiti ei tullut tuputtamaan "hyviä" neuvoja lastenhoidosta. Se varmaan tiesi, et mulla menis hermo.... Tiesin, että siltä saa aina apua ja neuvoja, jos tarvitsen ja niin saa edelleen :). Ai, mutta tulihan se kerran sanomaan, että pitäiskö mun imettää esikoista, kun se vaan itkee. Mä en ollut muuta tehnytkään, kun imettänyt sitä puolen tunnin välein. Joo, huomas varmaan et kävin kuumana ja lopetti neuvojen antamisen ;). Mistähän mulla tää temperamentti on tullut :0?

Ensimmäisenä, kun mulle sattuu jotain soitan äidille mitä nyt joskus miehelle ;). Kun meidän esikoinen leikkas kaksi vuotiaana saksilla huuliaan ja verta tuli joka paikkaan, niin arvaatte varmaan kenelle soitin. Aivan, äidille en terveyskeskukseen. 

Voisin jatkaa näitä mun äidin hyviä puolia loputtomiin mutta eiköhän nyt käynyt selväks, että se on ihan paras enkä pärjää ilman sitä. Voi, että olis ihanaa viettää äitienpäivää Suomessa!!!

Hyvää äitienpäivää!

terveisin Tiina