Sunnuntaiaamu valkeni. Tällä kertaa onnittelut ja halaukset tulivat kaikilta eri aikaan. Ensin tulee nuorin, jonka mies on herättänyt aikaisin onnittelemaan, sitten tulee mies itse ja 17-vuotiasta ei näy ollenkaan (nukkuu tyttöystävänsä kanssa). Oi ja voi, niin se maailma muuttuu... Ensimmäisen kerran perhe ei tule yhtä aikaa ja lahjan kanssa, nyyh. Viime vuonna sain Pandoran ketjuun alla olevan killuttimen.
Ei tullut lahjaa onneksi sentään sain onnittelut :). Salaa olin kyllä pettynyt, kun lahja jäi saamatta ja sanoinkin, että eiks se arvosta mua ollenkaan äitinä, kun ei kerran mitenkään muistanut. Sanoi, että ei siitä ole kyse vaan se ei yksinkertaisesti ennättänyt ja yritti vielä vitsailla, et enhän mä oo sen äiti, heh. Ei naurattanut.
En jaksanut tehdä asiasta sen kummempaa numeroa, kun ajattelin, että kaikkien näiden yli kahdenkymmenen vuoden aikana se on muistanut mun synttärit ja hääpäivät ja aina on tullut lahja:). Muistihan se sentään tänäänkin mutta vaan ilman lahjaa... Vähän jäi kuitenkin kaihertamaan se lahjajuttu.
Päivällä käytiin yhdessä ulkona syömässä intialaista ja kotona juotiin leivoskahvit. Ajattelin sitten, että erilainen äitienpäivä, ei kaikkein kivoin mutta ihan ok. Illansuussa mies ja nuorimmainen tulee lahjapussukan kanssa ja sanoo, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olin tosi iloisesti yllättynyt :).
Ehkä se näki, että se lahjajuttu on mulle tärkeä. Eihän sen tartte olla mitään isoa, joku pieni muistaminen vaan. Kaverit ruudun takana, ootteko samoilla linjoilla?
kesäterveisin
Tiina
Ps. Pandorasta sen verran, että sain sen alun alkaen Suomesta työkavereilta läksiäislahjaks. Siinä oli ketju, prinsessakruunu ja sydän. Loput killuttimista oon kerännyt itse tai saanut lahjaks. Se on aika kiva, kun jokaisella killuttimella on oma tarinansa :).
Post a Comment