Lähellä rantaa bongasimme kyltin tapiireista, eikä mennyt kuin hetki, kun näimme yhden tapiirin vilistävän automme ohi viidakkoon. Seuraavassa hetkessä huomasimme apinat tien vieressä. Pakko oli pysähtyä ja ottaa niistä muutama kuva.
En tiedä mistä mies on rannan bongannut, mutta se on ihana pitkä autioranta keskellä ei mitään. Päästäksemme kaittauspaikkaan jouduimme ajamaan pitkin hiekkarantaa.
Mies kaittasi, minä käppäilin rannalla ja poimin simpukoita. Siellä oli niin ihania simpukoita, että meinasin seota ;) En meinannut malttaa lopettaa.
Paras aarre oli vihertävä lasipallo, joka oli huuhtoutunut rannalle. Tuli mieleen Muumi-kirjat, joita luin iltasatuna pojille. Mulla oli sama onnellinen fiilis kuin Nipsulla, joka löysi aarteen :).
Iltapäivällä kävimme uimassa ja meinasin saada sydänkohtauksen, kun bongasin hain. Mies sanoi rauhalliseen tyyliinsä, että voihan se olla delfiinikin... Sanoin, että nyt muuten lähden ja lujaa. Juoksin rannalle ja sanoin paikallisille kaittaajille, että meressä on joko hai tai delfiini.
Kaverit lähtivät mereen katsomaan ja mies totesi heille, että se on delfiini. Yksi miehistä sanoi, että hän vähän ihmettelikin, että ei hait ole yleensä siinä kohtaa. Olin että mitä??? Onko täällä haitakin? Juu, vähän kauempana kivikossa saattaa olla tiikerihaita. Tieto luo tuskaa, vai mitä sanoisitte?
Kotona mietin mihin laittaisin simpukat, kun edellisiäkin on niin paljon :0
Päivä oli mitä onnistunein : meri, ranta ja aurinko, voiko sen enempää ihminen toivoa?
Post a Comment