Nyt oli kuitenkin tartuttava imurin varteen, pestävä pyykkiä, käytävä kaupassa, tehtävä ruokaa ja tiskattava käsin. Täällä ei juuri ole kodeissa tiskikoneita, koska apulaiset tiskaavat :0. Olisimme kyllä ostaneet tiskikoneen mutta se ei yksinkertaisesti mahdu keittiöön :(. Hiki tuli ennen kuin sain hommat tehtyä.
Ennätin tänään jo kuitenkin käydä pedikyyrissä. Mun oma suosikkityttö olikin lopettanut siellä hoitolassa. Ajattelin, että uskallanko pyytää isovarpaisiin jotkut kuviot, sillä koskaan ei tiedä ekan kerran kuinka hyvä piirtämään se uusi henkilö on. Yleensä en ole mikään erityinen kukkakuvioiden ystävä mutta nyt tuli kyllä hienot kukat.
Kun pääsin kotiin huomasin, että teini oli laittanut viestin, että et viitti sit vastata mun puheluun. Niinpä niin, en ollut kuullut. Koko viime viikon yritin Suomesta kysyä teiniä puhelimeen, kun puhuin muun perheen kanssa. Mutta eihän sillä ollut aikaa... Yritin jopa muutaman kerran soittaa pojalle suoraan mutta ei vastausta eikä takaisinsoittoa. Huokaus! Ilmeisesti se menee sitten niin, että äidin on AINA oltava saatavilla. Kuulostaako tutulta?
Kyllä muuten huomasi, että apulainen on poissa. Teinin huone oli kaaoksessa.
Olisin halunnut tehdä samaa parsa/mascarpone/sitruunapastaa, jota sisko teki mulle Suomessa mutta se sai jyrkän tuomion. Pitää olla jauhelikastiketta mutta ei spagetilla, plääh. Aina samoja ruokia... Lapset ne on vasta vanhanaikaisia. Mikään ei saa muuttua...ikinä. Siinä se ruoka on sitten kuvassa. Ei mikään gourmet-annos. Hyvää oli kuitenkin :).
Pöydän katoin kuitenkin kauniisti. Raahasin Suomesta kuus harmaata Teema-lautasta. Ihanaa oli syödä uusista lautasista ikuisten valkoisten Arctica-lautasten sijaan.
Huomenna golfaamaan.
terveisin Tiina
Post a Comment