I love Tokyo

Tokio oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vierailimme siellä viime kuussa yhden viikonlopun verran ennen kuin jatkoimme matkaa Naganon lähelle Hakubaan laskettelemaan.

Olin jotenkin luullut, miljoonakaupunki kun on, että Tokio on täynnä kuhisevia ihmismassoja menemässä sinne ja tänne. Aivan kuin se Shibuyan risteys, minkä olen joskus nähnyt YouTubessa. Miksköhän mä oon sitä katsonut...

Shibuyan risteys

Onneksi meillä asuu ystävät Tokiossa ja saimme tutustua aivan toisenlaiseen Tokioon. Olimme varanneet airbnb:sta asunnon ystävien läheltä Ebisusta, jossa oli aivan ihania pieniä ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Yleensä asunnot ovat Tokiossa pieniä ja tämä oli juuri sellainen. Asunnon omistaja jo meitä varoittikin, että asunto on tosi pieni. Plussana oli kuitenkin, että asunto oli sisustettu japanilaisittain.

Kävelimme Tokiossa hullun lailla kaksi päivää ja jalat olivat ihan muussina. Näimme paljon ja olisin halunnut nähdä vielä enemmän...  

Kävelimme keisarin puistossa ja todella nautimme ihanasta, aurinkoisesta ja raikkaasta kevätpäivästä. Kevät oli jo tuloillaan helmikuussa ja tänä vuonna kirsikankukkien odotetaan kukkivan maaliskuun loppupuolella.  Ollapa silloin siellä.

Keisarin puisto

Mitä sanoisitte kioskista keskellä kaupunkia, jossa myydään pelkkää viinaa?
Olisi varmaan monen suomalaisen makuun... Japanilaiset ovat myos kovia juomaan. Kun suomalaiset puhuvat, etta mennäänkö yhdelle niin japanilaiset kysyvät suoraan lähdetäänkö juomaan viinaa :0. 

Myöskään CV:ssa ei kuulemma panna ollenkaan pahaksi, että harrastuksiin on laitettu juominen. Päinvastoin. Sehän tarkoittaa vain, että ihminen on sosiaalinen ja tulee toimeen muiden kanssa, jep jep...

Kävimme sunnuntaina Yoyogi Park-puistossa, missä ihmiset näyttivät harrastavan kaikenlaista. Yksi rouva ulkoilutti magnustia. Se vasta oli vikkelä.

Ystäväpariskunta kertoi, että välillä puistossa voi olla joku yksinpuhuja, joka selvästi harjoittelee jotain esitystä ja puhuu ikään kuin yleisölle. Siellä oli myös väkeä pelaamassa frisbeeta, fudista, tekemässä taiji-liikkeitä ja joku soitti jotain instrumenttia. Siis todella paljon toimintaa.

Sunnuntaisin myös paikalliset Elvikset jammailevat puistossa yhdellä aukiolla. Kaiuttimista soi musikki ja ihmiset katsovat Elviksien tanssimista. Hauskaa! 

Pakko oli myös nähdä Takeshita Street. Siellä saattoi nähdä nuoria, jotka olivat pukeutuneet sarjakuvahahmoiksi. Kadut olivat täynnä kaikenlaista krääsää, suunnattuna lähinnä nuorille. 

Siinä lähistöllä näimme myös Mario Cart - tyypit ajamassa autolla liikenteen keskellä.

Kävimme syömässä yakinikua ensimmäisenä iltana. Liha  ja kasvikset grillataan itse pöydässä. Aivan ihanaa, lurps.

Pistäydyimme myös todella pienessä baarissa/ravintolassa. Sellaisia pieniä mukavan näköisiä paikkoja näytti Tokio olevan pullollaan.

Japanilaiset ihmiset olivat mukavia ja auttavaisia vaikka monikaan ei puhu englantia. Onneksi Tokiossa saimme apua kieliongelmaan japaninkielen taitoisilta ystäviltämme . Jäi kyllä jotenkin sellainen olo, että japanilaisissa ja meissä suomalaisissa on paljon samaa.

Tahtoo takaisin!!!