Itse rupesin sitten taas kerran katselemaan mamman astioita, sillä niitähän riittää :). Yksi astiakaappi sijaitsee olohuoneessa. Kaapissa säilytetään kaikkein "hienointa" äidin mummolta eli mun isoisoäidiltä perittyä Arabian ruoka-astiastoa. Astioilla on ikää melkein 100 vuotta, sillä ne on peräisin 1920-luvulta eli astiaintohimo menee todella suvussa isoisoäiti-isoäiti-äiti ja mä. Kukas tätä perinnettä nyt jatkaa, kun meillä on kolme poikaa :0.
Arabian astiasto on kuudelle hengelle ja siihen kuuluu myös soppakulho, jonkinlainen lisukekulho, kastikekulho ja iso paistinvati. Soikea paistinvati on aikojen saatossa mennyt rikki :(.
Astiakaapin alimmalla hyllyllä säilytetään joitain perintöhopeita. Esimerkiksi kahvipannun on mun isoisänisä veljineen lähettänyt Amerikasta vuonna 1903 vanhemmilleen. Osa hyllyllä olevista pienistä pyöreistä lautasista on mun ukin urheilupalkintoja 1930-luvulta.
Tässä vielä koko kaappi komeudessaan :).
Tämän viikon yhtenä sadepäivänä koottiin myös mamman uusi sohva. Arvaatte varmaan, että sohva on Ikeasta, jos se pitää koota. Kun olimme purkaneet sohvan paketista ja kaikki osaset oli palasina niin eiköhän meidän äiti sano, että soitetaanko sun siskolle... se on nimittäin niin kätevä käsistään. Se ei vissiin luottanut mun insinööritaitoihin ;). Sanoin, että ei todellakaan. Kyllähän me nyt saadaan se kahdestaankin hoidettua ja saatiinhan me. Oon aika tyytyväinen itseeni :).
Maistuisiko kahvi?
Jatkoa seuraa...
Sateisin terveisin
Tiina
Post a Comment